The Story Of My Life

Morje. Ajattelin kirjoittaa vähän itsestäni tai oikeastaan siitä mitä ajattelen itsestäni, sillä nuo kaksihan eivät ole sama asia. On se mitä olet, mitä muut ajattelee susta ja se mitä itse ajattelet itsestäsi ja nuo kaikki ovat aina hieman erilaisia toisiinsa verrattuina. Noh, filosofiat sikseen ja takaisin asiaan.
Eli olen 27 vuotias "ikiteini" ja asun Turussa. Olen aina pitänyt luovista ja taiteellisista asioista, välillä ehkä vähän liikaakin. Olen aina ollut tosi mielikuvituksellinen ja leikkisä luonne, joten sormiskeittaaminen oli minulle juuri oikea harrastus. Olen aina ollut ajattelija enkä tekijä, joten minulta on jäänyt monia asioita kesken ja on ollut aina liian monta ajatusta / ideaa yhtä aikaa etten ole pystynyt lopettamaan niistä yhtäkään kun pomppisin projektista toiseen ja yleensä luovutin viimeistään puolivälissä. Sormiskeittaamisen myötä minulle on tullut huomattavasti lisää kärsivällisyyttä ja luonnetta muutenkin. Harrastin "oikeeta" skeittaamista joskus 90 - 98 välisinä vuosina, mutta en koskaan ollut mikään kunnon skeittaaja vaan lähinnä huvin vuoksi treenasin erilaisia flättitemppuja ja loppuajasta myös kurbeja ja rappusia. Paras temppu minkä opin oli varmaankin nollie inward heelflippi, jossa sitte jossain vaiheessa loukkasin jalkanikin jonka jälkeen harrastus pikkuhiljaa jäi pois elämästäni. Mutta olin kuitenkin edelleen siitä kiinnostunut ja pelasin skeittipelejä ja olin kiinnostunut kavereideni skeittiurista. Tällöin olin varmaankin 7 - 8:lla luokalla ja minua rupesivat kiinnostamaan muut asiat, joiden parissa olen kamppaillut tähän päivään asti. Musiikki on aina ollut minulle se kaikkein kiinnostavin asia kuitenkin. Aloitin kitaran soiton ominpäin joskus 10 - 11 vuotiaana kun löysin mammani luota setäni vanhan teräskielisen akustisen, jota sain lainata. Lainasin myös sellaisia opi-soittamaan-kitaraa lehdyköitä, joista sitten treenasin barre-sointuja sun muita. Olin senkin luovuttaa kunnes sain sähkökitaran käteeni ja So Called Planin basisti Jönä opetti mulle NOFX:n Lori Meyersin. Se oli mahtavaa, koska kieliä ei tarvinnut painaa niin kovaa kuin olin tottunut, joten opin biisin muutamassa minuutissa ja se oli siinä. Tiesin mitä halusin tehdä. Viidennellä luokalla aloitin bändin parhaan kaverini Kimin (soittaa nykyään Ace In A Holessa, jolla on uusi nimi jota en juuri nyt muista) ja koulutoverini Timon kanssa. Aloitimme suoraan omilla (suurimmaksi osin minun tekemillä biiseillä, mutta ei kauan kestänyt kun Kimi tuli perästä omine riffineen) biiseillä, jotka lauloimme puoliksi siansaksalla ja puolet englanniksi. Olin 7. luokalla kun soitin kitaraa ja lauloin ensimmäisen keikkani 100:n ihmisen edessä. Se oli aivan mahtavaa aikaa jota jatkui aika monta vuotta. Oikeastaan se jatkuu edelleen sillä soitan rumpuja vieläkin Tku Trashin nimisessä bändissä. Eli olen ollut bändissä ja keikkaillut yläaste-iästä asti. Mulla on ollut oma sooloprokkis meneillään melkein 10 vuotta, jota en ole saanut aikaiseksi vielä aloitettua, mutta biisejä on enemmän kuin tarpeeksi valmiina. Mutta se onkin sellainen terapiaprojekti eikä mikään bändiprojekti. Ehkä studioon nauhoittamaan kymmenisen biisiä jossain vaiheessa mutta ei mitään keikkoja vedetä. Tykkään tosi paljon soitella akustista kitaraa ja keksiä mitä ovelampia riffejä ja harmonioita, kuten tykkään myös leikitellä sanoilla sekä englanniksi että suomeksi. Olen aina ollut aika ujo tekemieni biisien suhteen mutta joidenkin edessä pystyn niitä esittämään (yleensä huonosti), mikä on välillä aika vapauttavaa. 


Olen aina ollut sellainen vastavirtaan kulkija, joka on harannut vastaan jokaista auktoriteettiä mikä on tullut vastaan. Olen aina kyseenalaistanut kaiken mitä koulussa on opetettu ja suhtautunut varauksella siihen. Pitää osata ajatella asioita itse loogisesti ja päätellä että mikä on uskonnon tunnilla esitettävien tarinoiden sun muiden kyseenalaistettavien asioiden ja fysiikassa opetettavan painovoiman, joka on fakta niin niiden välinen ero. Jos olet uskovainen niin älä loukkaannu tuosta sillä tiedät että ne ovat kyseenalaistettavissa vaikka miten niihin uskoisitkin. Mutta koitan jättää mielipiteeni uskonnoista pois tästä blogista, mutta tämä artikkeli kertookin minusta ja siitä mitä itsestäni osaan ajatella ja kertoa muille, joten en oikein voi jättää noin oleellista kommenttia poiskaan. Jo edellä olevista asioista voi päätellä että tykkään filosofiasta ja muutenkin asioiden pähkäilystä (mikä on filosofiaa) ja päätellä joku asia joistain pikkuvihjeistä. Mutta kannattaa pitää kohtuus kaikessa sillä ainakin minä menen aina äärimmäisyyksiin kun innostun jostain uudesta asiasta. En välttämättä muuta teekään kuin sitä tiettyä juttua koko ajan. Sama oli sormiskeittaamisen kanssa alussa. Treenasin ja kuvasin ja yhdessä vaiheessa kuvasin ja treenasin samaan aikaan (jolloin videoni olivat kauheata sähläystä, mutta ne videot on jo tuhottu vanhalta kanavaltani) enkä missään muussa asiassa saanut inspiraatiota / voimaa tehdä sitä, esim. hoitaa arkipäivän asioita. Nykyään en haraa vastaan jokaisessa asiassa vaan annan kaiken roskan olla koska en sille mitään mahda ja tappelen systeemin kanssa omalla tavallani. Olen aina ollut omantien kulkija ja sitä tulen aina olemaan, sillä en osaa kuvitella muuta tapaa elää. Olen impulsiivinen ja voin innostua yhtäkkiä jostain asiasta tosi paljon ja yhtäkkiä taas mielenkiinto lopahtaa kaikkeen enkä jaksa edes jutella kavereideni kanssa. Olen aika mutkikas persoona, joiden mutkat suurimmaksi osin teen varmaan itse, mutta sille en näköjään mahda mitään. Mielestäni pääasia on että on hyvä omatunto, kavereita ja perhe. Muulla ei ole niin väliä. Nykymaailma on niin pinnallinen ja kulutushysteerinen, että välillä oikein pelottaa mihin tämä maailma on menossa, mutta onhan sen tiennyt jo kauan että mihin suuntaan ihmiskunta oikein on matkalla.

"The end was only the beginning!" -Akira


Noin. En viitsi enempää teidän päätänne vaivata näillä mun jutuilla kun ei osaa kirjoittaa yksinkertaisesti niin pitää mennä kiertoteitä että pysyy polulla. No mutta jos jotakuta kiinnostaa niin tuon verran osaan itsestäni kertoa tai siis siitä mitä itsestäni ajattelen. Eli ei mulla muuta, kunhan sain vain purettua taas vähän itseäni tänne blogin "ihmeelliseen" maailmaan. :D 


-tOEMOe.